Onnellinen loppu iho-ongelmille

Syksyn mittaan Veera alkoi rapsutella itseään enemmän kuin ennen. Olihan sillä ollut pennusta saakka perin tarmokkaat ja perinpohjaiset aamutoimet, joiden aikana se kävi läpi kaikki kuonon ulottuvilla olevat kehon osat, mutta nyt rapsuttelu alkoi yltyä turhan kiivaaksi. Takajalan ”polveen” ilmestyi harvakarvainen punoittava läikkä, jota Veera nakerteli usein. Sitten karvaa alkoi lähteä niskan ja lapaluun alueelta, takajalkojen alaosisista, korvien takaa ja sieltä täältä muualta. Iho tuntui melkein kuumalta ja punoitti.

Poroa, nam! Reideer, yummy!

Aluksi epäilimme hormoneja. Valeraskauden aika oli lähellä, joten päätimme seurata tilannetta. Pian hermomme pettivät ja veimme Veeran eläinlääkäriin. Ihosta löytyi tulehdus. Lääkäri näytti meille mikroskoopista, miten ihon raapenäytteessä vilisi streptokokkeja. Onneksi tulimme lääkäriin! Veera sai kahden viikon antibioottikuurin ja se laitettiin allergiadieetille.

Veera sai ruoaksi Trovetin peura-peruna -kuivamuonaa. Ajatuksena oli syöttää sille kuuden viikon ajan vain yhtä proteiinia ja yhtä hiilihydraattia, joita se ei ennen ollut syönyt, jotta pikku hiljaa päästäisiin kokeilemaan uusia ruoka-aineita lisäämällä, mille se olisi allerginen – jos olisi. Aluksi Veera ei tykännyt peura-perunasta lainkaan. Nappulat eivät kelvanneet edes nameiksi, vaan Veera sylki ne maahan ja jätti siihen. Ennenkuulumatonta, että cairn jättää jotain syömättä! Liotimme kuivamuonan veteen ja lisäsimme siihen mauksi hieman kuivattua porojauhetta. Johan alkoi maistua!

Ruoan seassa Veera saa kaksi Viacutan Plus -rasvahappokapselia päivässä ja yhden painalluksen E-vitamiinia, jota suositellaan erityiseti ihotulehduksesta kärsiville koirille. Ja olihan minun pakko hankkia Veeralle myös nameja ja pureskeltavaa. Ostin kaikenlaisia peura- , poro- ja hirviherkkuja, jotka saavuttivatkin suuren suosion. Veeran ehdoton suosikki on Hirvikärpänen, litteä lastu, jonka pureskelua se ei kerta kaikkiaan pysty lopettamaan.

Kun ihon kutina loppui, Veera alkoi nauttia täysin siemauksin hellittelystä. Veera´s skin doesn´t itch any more sowe can caress her as often as we wish!

Kun ihon kutina loppui, Veera alkoi nauttia täysin siemauksin hellittelystä.

Kaiken tämän lisäksi pesimme Veeran kaksi kertaa viikossa Malaseb-shampoolla. Jokaisen pesukerran jälkeen seurasi villi juoksuralli ympäri asuntoa. Täytyyhän turkki kuivata.Veeran iho alkoi parantua. Karvattomiin kohtiin alkoi kasvaa tummaa, lyhyttä ja tiheää karvaa. Rapsutus loppui. Veerasta tuli pirteämpi ja mikä mukavinta, se alkoi tykätä paijailusta paljon enemmän kuin ennen. Kutiseva iho oli varmaan tuntunut pahalta. Jälkitarkastuksessa tohtori totesi, että tulehdus on poissa. Tilannetta seurataan ja jossain vaiheessa ehkä otetaan ihosta koepaloja, varsinkin jos tilanne uusii. Veera nauttii elämästä ja saa jo syödä vähän lisäherkkujakin. Cairn-tyttömme on tyytyväinen elämäänsä, kuten kuvasta näkyy.

Näin pirteä ja iloinen olen nyt! I feel fine!

Näin pirteä ja iloinen olen nyt! I feel fine!

comments powered by Disqus